Niin kapitalistit kuin vasemmistolaisetkin kritisoivat marxilaisia väittäen, että nämä muka "tukahduttavat yksilön ja muuttavat kaikki massaksi".
Tämän väitteen ydin on itse asiassa se, että se paljastaa täysin ihmisen aseman nimenomaan kapitalistisessa yhteiskunnassa ja kuvaa pientä porvarillista "me ja muut" -jakoa. Nykyihminen on kapitalismissa käytännössä kaiken osalta rajoitettu toteuttamaan persoonallisuuttaan: koulutus/terveydenhuolto (vaikka tarjolla olisi "ilmainen vaihtoehto", nämä alat ovat kapitalismissa kyseenalaisen laadukkaita), sosiaaliset nousumahdollisuudet, mukava asuminen jne. (ihmiset eivät sentään ole sokeita ja voivat antaa lukuisia esimerkkejä). Näin ollen sadut "yksilönvapaudesta kapitalismissa" ovat myytti.
Kerrotaanpa nyt "kollektivismista" kapitalistisessa yhteiskunnassa. Porvarillinen patriotismi ja idealismi kasvattavat ihmisessä juuri sitä massan tunnetta, josta kapitalistit kritisoivat marxismia. Miksi porvaristo yhtäkkiä päätti, että tämä tunne kuuluu marxismiin? Vastaus on yksinkertainen – Neuvostoliitto vuoden 1953 jälkeen. Juuri Hruštšovilais-brežneviläisestä revisionismista lähti se "harmaan massan" tunne, jonka porvaristo ja vasemmistolaiset työntävät marxismin niskaan.
Itse asiassa kollektivismi ja individualismi eivät ole läheskään toistensa vastakohtia. Jokaisen ihmisen yksilölliset edut sisältyvät koko yhteiskunnan kollektiivisiin etuihin. Kommunismi on yhteiskunta, jossa koko ihmiskunta toteuttaa itseään täysimääräisesti ja yhteiseksi hyväksi. Ja näiden kahden parametrin erottaminen ei ole mitään muuta kuin jälleen uutta porvarillista röyhkeää propagandaa.
