Venäjän sisällissota tarjoaa nykykommunisteille valtavan pohjan tutkia bolševikkikommunistien sankaritekoja taistelussa kansainvälistä ja valkokaartilaista vastavallankumousta vastaan sekä oppia tämän sodan opetuksia. Vasemmistolaisten sosialistivallankumouksellisten kapina on yksi keskeisimmistä tapahtumista Neuvosto-Venäjän historiassa, ja se saattoi nuoren sosialistisen valtion hiuskarvan varaan tuhosta. Tämä tapahtuma osoittaa, mitä pientä porvarillista vasemmistoa edustavat "liittolaiset" ovat arvoltaan sosialismin rakentamisen tiellä, ja osoittaa, miten vasemmistolaiset "vallankumoukselliset" järjestöt lopulta muuttuvat imperialismin uskollisiksi palvelijoiksi ja asettuvat kansanjoukkojen valtaa vastaan.
Vasemmistolaisten sosialistivallankumouksellisten puolue, joka oli tukenut lokakuun sosialistista vallankumousta, pettyi välittömästi sosialistisen rakentamisen kulkuun Venäjällä. Vasemmistolaiset eserrät eivät kyenneet oikein ymmärtämään Venäjän sen hetkistä tilannetta, koska heidän teoriansa oli vailla tieteellistä pohjaa ja rakentui utopismille, minkä vuoksi he kaikessa tietämättömyydessään hyökkäsivät bolševikkien tieteellistä linjaa vastaan.
Yksi tärkeimmistä tehtävistä, jotka bolševikit ratkaisivat, oli rauhan solmiminen. Ja vaikka Trotskin sabotaasin ansiosta – hän työskenteli jo tuolloin imperialistiselle vakoojaverkostolle, viivytteli kaikin voimin rauhan solmimista ja saarnasi "ei sotaa, ei rauhaa" -taktiikkaa, mikä hyödytti saksalaisia – onnistuttiin allekirjoittamaan raskas Brest-Litovskin rauha. Tämä rauha antoi neuvostovallalle kallisarvoista aikaa kansantalouden elvyttämiseen ja neuvostotasavallan vahvistamiseen. Jos rauhaa saksalaisten kanssa ei olisi saavutettu, se olisi uhannut työläisten ja talonpoikien vallan tuhoa. Nämä vasemmistolaiset sosialistivallankumoukselliset reagoivat rauhaan johdonmukaisesti. He, sivuuttaen talouden ja armeijan kurjan tilan, syyttivät bolševikkeja maailmanvallankumouksen pettämisestä ja alkoivat yrittää estää Brest-Litovskin rauhan, jotta Neuvosto-Venäjä vedettäisiin jälleen sodan pyörteisiin.
Brest-Litovskin rauhan solmimisen jälkeen vasemmistolaiset eserrät solmivat neuvostovastaisen salaliiton vasemmistokommunistien ja Trotskin kanssa Zinovjevin ja Kamenevin tuella. He aikovat syöstä neuvostohallituksen vallasta, pidättää ja tappaa Leninin, Stalinin, Sverdlovin ja sitten muodostaa uuden hallituksen vasemmistokommunisteista, vasemmistolaisista eserreistä ja trotskisteista.
24 kesäkuuta 1918 vasemmistolaisten sosialistivallankumouksellisten keskuskomitea päätti aseellisesta kapinasta neuvostovaltaa vastaan ja joukosta provokatiivisia terrori-iskuja Saksan edustajia vastaan. Samanaikaisesti nämä vasemmistolaiset sosialistivallankumoukselliset loivat yhteyden Englannin ja Ranskan edustajiin, jotka olivat myös kiinnostuneita heidän toimistaan. Kapinan valmistelujen vuoksi Tšeka:n varapuheenjohtaja Aleksandrovitš, joka oli itse vasemmistolainen sosialistivallankumouksellinen, veti latvialaisdivisioonan joukkoja pois Moskovasta muka tukahduttaakseen vastavallankumouksen pesäkkeitä ja keskitti vasemmistolaisten sosialistivallankumouksellisten aseelliset joukot takaisin pääkaupunkiin.
Vuoden 1918 V:ssä yleisvenäläisessä neuvostokongressissa vasemmistolaiset eserrät vastustivat suoraan proletariaatin diktatuuria ja koko neuvostopolitiikkaa; he ilmoittivat avoimesti vastustavansa taistelua kulakkeja vastaan, bolševikkien elintarvikepolitiikkaa ja elintarvikeosastojen perustamista. Tässä vasemmistolaiset eserrät kuitenkin kärsivät tappion, eikä heidän esiintymisensä saanut mitään tukea.
Ja niin 6 heinäkuuta 1918 Saksan suurlähettiläs Mirbach murhattiin vasemmistolaisten sosialistivallankumouksellisten toimesta. Samana päivänä nämä "vasemmistolaiset" sosialistivallankumoukselliset nousivat kapinaan neuvostovaltaa vastaan. He valtasivat esikunnan, jossa sijaitsi tšekistien Popovin osasto, ja pidättivät Dzeržinskin. Nämä vasemmistolaiset sosialistivallankumoukselliset pidättivät myös Moskovan neuvoston puheenjohtajan Smidovitšin ja alkoivat tulittaa Kremliä tykeillä. He onnistuivat valtaamaan lennättimen, ja yöllä 6 heinäkuuta he ilmoittivat vallan kaappaamisesta. Lenin johti henkilökohtaisesti vasemmistolaisten sosialistivallankumouksellisten kapinan tukahduttamista. Tämä seikkailunhaluinen hyökkäys ei saanut laajaa tukea työtätekevien ja Punaisen armeijan keskuudessa; päinvastoin, kansa tiivistyi entisestään bolševikkipuolueen ympärille. Punainen armeija löi nopeasti vasemmistolaisten sosialistivallankumouksellisten aseelliset joukot, ja jo 7 heinäkuuta kapina oli tukahdutettu. Näiden vasemmistolaisten sosialistivallankumouksellisten toimet aiheuttivat jännitteitä suhteissa Saksaan, joka halusi sijoittaa armeijansa Moskovaan, mutta bolševikit estivät tällaisen lopputuloksen ja estivät Venäjän miehityksen saksalaisilta joukoilta.
Vasemmistolaiset sosialistivallankumoukselliset ovat kansan vihollisia.
